Mirror Mirror: Kerro, kerro kuvastin

Julkaisuvuosi: 2012
Ohjaaja: Tarsem Singh
Pääosissa: Julia Roberts, Lily Collins, Armie Hammer, Nathan Lane, Sean Bean



Intialaissyntyisen Tarsem Singhin ohjaama "Kerro, kerro kuvastin" tarjoaa täysin uudenlaisen näkökulman vanhoihin kansantarinoihin perustuvaan Lumikki-satuun. Julia Robertsin esittämä ilkeä kuningatar ei ole samalla tavalla pahuuden ruumiillistuma kuin Disneyn klassikkopiirretyssä, vaan pikemminkin hyvin turhamainen ja kunnianhimoinen. Tavoitteena hänellä olisi olla kaunein kaikista ja hallita kuningaskuntaa, eikä edes linnaan eristetty Lumikki (Lily Collins), maan edesmenneen hallitsijan tytär ole hänelle esteenä. Lähtökohtaisesti tarina ei juuri poikkea alkuperäisestä, mutta kuviot muuttuvat kun mukaan astuu komea prinssi, joka joutui seitsenpäisen kääpiöjoukon ryöstämäksi.

Lumikin ja prinssin välillä on alusta asti havaittavissa pientä sutinaa, mutta myös kuningatar on iskenyt silmänsä tähän prinssiin. Hänen maansa on nimittäin vararikon partaalla ja paras keino turvata asemansa kuningattarena olisi mennä rikkaisiin naimisiin. Tällöin kuitenkin Lumikista tulisi hankkiutua eroon. Lumikin luullaan kuolleen, mutta todellisuudessa hän lyöttäytyy yhteen pahaisina maantierosvoina tunnettujen kääpiöiden kanssa ja valmistautuu lunastamaan takaisin kuningaskuntansa.

Kerro, kerro kuvastin poikkeaa virkistävästi alkuperäisestä tarinasta muun muassa perinteisestä satujen henkilökaavasta poikkeavilla hahmoillaan. Lumikin hahmo kuvataan alussa heiveröiseksi, pelastusta kaipaavaksi neitokaiseksi, mutta hänestä kehkeytyy lopulta topakka nuori nainen, joka ei kaipaa prinssiä häntä pelastamaan. Prinssikään ei ole onneksi perinteinen, lopussa paikalle ilmaantuva satuprinssi vaan nuori kaveri, joka ajaa itsensä yhtenään kiusallisiin tilanteisiin halutessaan osoittaa sankarillisuuttaan.


Elokuva tarjoaa katsojalle silmänruokaa muun muassa näyttävän lavaistuksen, sekä talvisen valtakunnan että peilimaailman maisemien sekä upean puvustuksen muodossa. Elokuvaa on onnistuttu täydentämään taidokkaasti yliampuvilla tehosteilla, mikä todellakin luo hyvin satukirjamaisen vaikutelman.
Kerro, kerro kuvastinta voisi pitää ensisijaisesti perhe-elokuvana, mutta aitoudellaan ja yllätyksellisyydellään se jaksaa kiinnostaa varmasti kaikenikäisiä katsojia. Huumori ei yritä liikaa eikä sitä yritetä luoda huonoilla letkautuksilla, vaan se syntyy ja ilmaantuu luontevasti elokuvan mukana. Kokonaisuudessaan elokuva oli hyvin viihdyttävä ja kestää varmasti useammankin katselukerran.

Pähkinänkuoressa:

+Yllätyksellisyys ja persoonalliset henkilöhahmot, erityisesti seitsemän kääpiötä

+Kliseistä poikkeavat henkilöhahmot

+Pirteä Bollywood-henkinen tanssikohtaus lopputekstien aikaan

-Naissankarit tuppaavat lähes poikkeuksetta vaikuttamaan hieman avuttomilta, vaikkei siihen olisikaan pyrkimys

The Hunger Games: Nälkäpeli

Julkaisuvuosi: 2012
Ohjaaja: Gary Ross
Pääosat: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth...

Päätin aloittaa arvostelut sitten kaikkein haastavimmasta, eli elokuvasta, jota olen odottanut lähes kaksi vuotta kirjan lukemisen jälkeen. Voisin siis sanoa olevani suorastaan Nälkäpeli-fani, mikä tekee elokuvan kriittisestä arvioimisesta hieman haastavaa, mutta teen parhaani!



Nälkäpeli oli ensi-iltaansa seuranneena viikonloppuna katsotuin elokuva koko maailmassa ja luulen, että on käytännössä mahdotonta, että olisi onnistunut välttymään kuulemasta siitä.

Elokuva sijoittuu tulevaisuuden Pohjois-Amerikkaan, joka tuhoutui lähes täysin luonnonkatastrofien ja sotien vuoksi. Raunioista syntyi kuitenkin Panem, kolmeentoista vyöhykkeeseen ja näitä ikeen alla pitäneeseen pääkaupunkiin, Capitoliin. Alistetut vyöhykkeiden asukkaat kuitenkin nousivat kapinaan Capitolia vastaan, mutta hävisivät. Rangaistukseksi kolmastoista vyöhyke tuhottiin täysin ja muistutukseksi siitä perustettiin Nälkäpeli, väkivaltainen tosi-tv-sarja, jossa vuosittain jokaiselta vyöhykkeeltä lähetetään yksi tyttö ja poika taistelemaan areenalle. Viimeinen eloonjäänyt poistuu areenalta voittajana.

Elokuva alkaa hyvin ahdistavista tunnelmista. Lyhyen sanallisen selostuksen jälkeen katsoja temmataan jo vyöhykkeen 12. karuun ja harmaaseen miljööhön, jossa asukkaat valmistelevat lapsiaan Elonkorjuuta eli Nälkäpeliin osallistujien arvontaa varten. Huono arpaonni sattuu 12-vuotiaan Primrose Everdeenin kohdalle, mutta hänen siskonsa Katniss asettuu vapaaehtoiseksi pelastaakseen siskonsa. Miespuoliseksi tribuutiksi valitaan kuitenkin leipuriperheen poika, Peeta Mellark, joka aikoinaan pelasti Katnissin nälkäkuolemalta.

Pelkästään juoni ja miljöö asettavat elokuvalle hyvin ahdistavat ja painostavat lähtökohdat. Monet arvostelivatkin elokuvaa nimen omaan sen ahdistavasta teemasta ja tunnelmasta, mutta itse näin sen kantavana voimana, elokuvan erikoispiirteenä. Kontrasti harmaassa, epäoikeudenmukaisessa ja kurjassa todellisuudessa elävien vyöhykkeiden asukkaiden, sekä värikkäiden, huolettomien ja tietämättömien capitolilaisten välillä oli huikea.

Näyttelijäsuoritukset olivat monella tapaa onnistuneet. Oscarehdokas Jennifer Lawrence oli hyvin uskottava Katnissin roolissa, eikä Peetaa esittänyt Josh Hutcherson jäänyt lainkaan hänen varjoonsa. Vaikuttavat sivuroolit vetivät myös Lenny Kravitz Cinnan roolissa sekä Woody Harrelson Haymitch Abernathyna.

Nälkäpelin katsoja saa nauttia lukuisista vaikuttavista yksityiskohdista, kuten upeista maisemista ja lavasteista, värikylläisyydestä capitolilaisten meikkejä ja kampauksia myöten viimeistellyssä ulko-olemuksessa sekä taidokkaasti toteutetuista takaumista. Nälkäpeli on myös onnistunut välttämään  tavallisesti nuortenkirjoihin perustuvissa elokuvissa esiintyvää tahatonta komiikkaa. Elokuvaa ymmärtää pieniä yksityiskohtia huomioimatta kirjaa lukematon katsoja ja tiivis tunnelma aiheuttaa varmasti monelle kylmiä väreitä.

Pähkinänkuoressa:

+Uskottavat, luontevat ja taidokkaat näyttelijäsuoritukset

+Upea, yksityiskohtainen puvustus ja maskeeraus

+Sopivan ahdistava ja suorastaan naulitseva tunnelma

-Monet erityispiirteet saattavat jäädä mysteeriksi kirjaa lukemattomille

-Muutamia kirjan juonenkulusta poikkeavia, epäloogisia yksityiskohtia

Traileri:

Pieni esittäytyminen

Moikka vaan! Olen siis nimimerkiltäni Heecaroo, vaikka minut tunnetaankin netissä monella erilaisella H-alkuisella nickillä Hiirestä Hikaruun. Olen 17-vuotias oululainen tyttö, joka harrastaa aktiivisesti taitoluistelua ja käy vapaa-ajallaan mielellään elokuvissa, kuuntelee hyvin monenlaista musiikkia, lukee hitaasti mutta runsaasti, askartelee koruja ja kirjoittelee niin blogia kuin satunnaisia kirjoitelmiaankin.

Oman luonteen kuvailu on aina hyvin haasteellista, mutta voisin kuvailla itseäni ehkä seuraavilla sanoilla: ailahteleva, tavallisesti hyväntuulinen, hieman ujon oloinen, huonon, hyvän ja mustan huumorin ystävä ja jossain määrin luova persoona. Innostun helposti monista uusista asioista ja haluan pysyä liikkeessä. Vaihtelu virkistää, mutta en myöskään kyllästy asioihin nopeasti.

Leffamakuni on lähes yhtä laaja kuin musiikkimakuni. Kuuntelen musiikkia lähes laidasta laitaan, joskin kaupallinen valtavirtapoppi ei ole mieleeni. Elokuvien suhteen olen myös pitkälti kaikkiruokainen, joskin niiden suhteen olen hieman kriittisempi. Sen vuoksi ajattelin alkaa pitää tätä blogia ja olisi mukavaa jos lukijatkin saisivat tästä jotain irti, esimerkiksi hyviä leffavinkkejä. Joten toivottakaapa reilut tsempit blogin tulevaisuudelle! :)

Ensimmäinen ja ehkä viimeinen naamakuva :D

Kankea aloitus?

(Miksi näiden aloitustekstien tekeminen on aina niin vaikeaa...?)

Eli siis tervetuloa "What's left for encore"-blogiin, jonka aiheena ovat monenlaiset ja monentasoiset uutuuselokuvat ja klassikot, sekä silloin tällöin myös kirjat ja musiikki. Kyseessä on siis pääasiallisesti elokuvaharrastukseeni liittyvä arvostelublogi, johon lentää juttua epämääräisin ajoin viimeisimmistä näkemistäni elokuvista, lukemistani kirjoista ja kuuntelemistani levyistä.

Arvosteluista hieman: tiivistän jokaisen arvostelun loppuun pistemäärän ( 1-5 ), jonka annan elokuvalle, sekä maininnat leffan hyvistä ja huonoista puolista. Sama arvostelu pätee myös kirjoissa ja levyissä. Olen arvosteluissani luultavasti melko ankara, sillä olisi tylsää antaa aina vain neljän, viiden tähden arvosteluja ja näin saadaan myös eroja hyvin näkyviin.

Jännityksellä odotan kuinka saan tämän blogin tästä rullaamaan, aloitustekstissä ei ainakaan vielä ole liiemmi kehumista, mutta kyllä tämä tästä! : DD